Dual power: Marxistien suhde anarkistiseen liikkeeseen

---

Toimituksen huomautus 25.08.2024: Tämä artikkeli tuotettiin LANKA verkostossa 2023 syksyn anarkistijäsenen eron yhteydessä. Analyysimme siis perustui silloiseen yritykseen yhdistää Lahtelaisia nuoria kommunisteja ja anarkisteja saman organisaation alle, yritys joka kuitenkin päätyi kariutumaan. Toivotamme jokaisen anarkistin tervetulleeksi osaksi verkostoamme jatkossakin, mutta painotamme toiminnassamme linjaamme marxisti-leninisteinä. Voit lukea lisää nykytilanteestamme ja tavoitteistamme perustamisjulistuksestamme...

---

LANKA -verkoston valmiustyöryhmä

09.11.2023.

Anarkismin (anarco-kommunismin) määritelmä

Anarkismi on Kommunistinen ^* ideologia, joka määrittelee itsensä pyrkimällä erottautumaan marxilaisista ^**, etenkin leninistisistä toimintamalleista kommunismin saavuttamiseen.

Leninistinen teoria näkee Anarkismin “vasemmisto-kommunismina”⁽²⁾, revisionismina joka saattaa hyväksyä jotkin marxistisen teorian vastaukset, mutta saattaa taas täysin torpata joitain Marxismin teoreettisia kulmakiviä, tai vääristää niitä hyödykseen.

Anarkistit ja Marxistit usein ovat yhtä mieltä Kapitalismiin kohdistuvasta kritiikistä, erottavana tekijänä niin teoreettisesti ja historiallisesti pääosin toimii ero siinä miten suhtaudumme Kommunismiin saavuttamisen toimintamalleihin, etenkin valtioon ja sen määritelmään.

Marxistit näkevät dialektis materialistisen analyysin ja historiallisen materialismin tärkeyden toimintamallien määrittäjänä. Anarkistit taas usein näkevät että toimintamallit (means) määrittävät lopputuloksen (ends).

Vaikeaa minkään kahden ideologisen liikkeen vertailusta tekee se miten ne molemmat osallistuvat vääristämään toisiaan, ja miten kummankaan osapuolen edustajalla tuskin on täydellistä ymmärrystä siitä mitä oma liike täysin edustaa ja miten se suhteutuu vastakkaiseen liikkeeseen.

Marxilainen vastaus tähän ongelmaan on se, että pyrimme löytämään eroavaisuudet ja käsittelemään niitä kysymyksiä mahdollisimman hyvin ja perusteellisesti. Samanlaisuuksien kohdalle on turha pysähtyä, koska ne voimat vievät jo dialektista suhdetta samaan suuntaan! Johtuuko erimielisyys väärinymmärryksestä vastapuolen mielipiteestä ja/tai edustamasta ideologiasta vai haasteista ymmärtää omaa ideologiaa jonka puolesta argumentoi?

Suomen nykyvasemmiston koostumus

Suomen nykyistä ulkoparlamentaarista vasemmistoa hallitsevat huomattavissa määrin anarkistiset liikkeet. Esimerkiksi Aurora, A-Ryhmä, Emilia, Elokapina, Varisverkosto.

Marxistinen järjestäytyminen on anarkistiseen järjestäytymiseen verrattavissa hyvin alkeellisessa asemassa. Kummatkaan eivät missään nimessä ole isoja ryhmittymiä, mutta anarkismi on selvästi helpommin lähestyttävä ja vähemmän punapelon stigman alainen aate kuin Marxismi.

Dialogissa Anarkismin kanssa

Suurimpia yhteistyön ongelmia ja esteitä ovat Anarkistien taipumus vääristää vahvasti marxilaista teoriaa. Osittain se ei aina toteudu suorasti, vaan johtuu ideologisista eroista, kuten anarkistisesta “autoritäärisyyden” -käsitteestä -> Termistä joka Marxilaiselle on tyhjä ja turha luo Anarkistille analyyttisen uhan johon Anarkisti ei koe Marxilaisen luokka-analyysin riittävän vastaukseksi.

Marxilainen sanoo: “Tarvitsemme voimakeinoja jolla voimme sortaa porvaristoa, koska porvariston olemassa olo tarkoittaa työväen sortoa! Meidän tulee siis hävittää porvaristo, joka on tehtävä jonka suorittamiseen tarvitsemme työväen järjestäytyneen valtakoneiston” (valtion / proletariaatin diktatuurin)!

Johon Anarkisti vastaa: “Et voi käyttää valtiota porvarin kaatamiseen koska valtio rakenteena muodostaa valta-luokan, jonka intressejä valtio lähtee ajamaan proletariaatin siaan!”

Johon Marxilainen vastaa: “Taistelumme on porvaristoa vastaan! Yhtenäinen työväenluokka ei voi synnyttää ‘valta-luokkaa’. Erillinen ‘valta-luokka’, irrotettuna porvaristo-proletariaatti luokka-analyysistä, ei ole asia joka voi muodostua. Kuvaamasi ‘valta-luokka’ meille näyttäytyy porvarillisina lonkeroina tunkeutumassa ja korruptoimassa työväen diktatuuria. Työväen diktatuurin tulee siis, taistelussaan porvaristoa vastaan, taistella myös näitä pikku-porvarillisia tendencyjä vastaan, eikä abstractia ‘autotäärisyyttä‘, joka ei itsessään ole hyödyllinen termi ohjaamaan luokkataistelua.”

(Huom! Huomatkaamme dilemma: Anarkistin määritelmä valtiosta, tarkottaisi Marxilaiselle epäonnistunutta yritystä proleatriaatin diktatuurissa. Puhumme samoista asioista, mutta emme kuitenkaan. Ja niin kauan kun keskustelu ei etene abstraktista “autoritärisyydestä” johonkin materialistiseen kysymykseen/toimeen/tapaan, emme kykene sitä analysoimaan.)

Johon Anarkisti vastaa: “Mutta tekomme (means) määrittää lopputuloksen! (ends) Jos tavoitteemme on luokaton ja rahaton yhteiskunta, emme voi käyttää sortoa kyseisen yhteiskunna luomiseen!”

(Huom! Ongelma ‘autoritäärisyydessä’ on kaiken ‘sorron’ asettaminen samaan kategoriaan. Työväen sorto ja porvariston sorto ovat kaksi eri mekaniikkaa joihin tarvitaan erilaiset valtiomuodot: “Porvariston diktatuuri” ja “Työväen diktatuuri”. Porvariston diktatuuri pyrkii ylläpitämään ja turvaamaan hyväksikäyttö rakenteita, kun työväen diktatuuri pyrkii niiden purkamiseen.)

Johon Marxilainen vastaa: “Mutta politiikassa ja filosofiassa ei ole kyse siitä mitkä keinot ovat moraalisesti oikein/väärin vaan siitä mitkä keinot tuottavat halutun muutoksen! Kommunismia ei voi rakentaa porvariston olemassa ollessa, jolloin tarvitsemme välivaiheen, jonka aikana tuhoamme porvariston luokkana jonka jälkeen pystymme lopullisesti saavuttamaan yhteisen tavoitteemme: Eli yhteiskunnan ilma sortoa ja hyväksikäyttöä, ilman luokkia ja rahaa: Kommunismin.”

Yhteistö anarkististen ryhmien kanssa

Näemme siis että Anarkismissa ja Marxismissa on paljon päällekkäisyyksiä, etenkin kapitalismin hajottamisen tarpeen ymmärryksen osalta! Vastakkainasettelu kuitenkin syntyy toimintatavoista, ja rakenteista. Emme luultavasti koskaan tule pystymään rakentamaan esimerkiksi anarkistien kanssa yhteistä puoluetta, koska anarkistit olisivat täydessä erimilelisyydesssä marxistisen puoluerakenteen kanssa mutta tietyissä skaaloissa yhteinen työskentely voi tuottaa hedelmää: Oli se sitten pyrkimyksessä paremmin ymmärtää toisiamme tai samansuuntaisessa työssä jota kumpikaan ei vastusta.

Marxilaiset voivat esimerkiksi olla mukana monessa anarkistien suorassa toiminnassa, mutta Marxilaiselle yleensä yhteistyö riippuu siitä edistääkö kyseinen toiminta samalla luokkatietoisuutta. Onko se spontaania toimintaa, vai tavoitteellista pyrkimystä jolla on vallankumouksen edistämiselle positiviinen lopputulos? (Eli vanguardista, kehittävää toimintaa) ⁽¹⁾

Yhdistykäämme ja puhaltakaamme samaan hiileen kun pystymme edistämään yhteisiä päämääriä! Pyrkikäämme kyseenalaistamaan porvarin meille teennäisesti rakentamaa erotusta ja ymmärtämään toisiamme!

Miksi käsitellä aihetta?

Marxilaisuuden kulmakivenä seisoo ei pelkästään sen kyky osoittaa vääräksi siihen kohdistuva ideologinen kritiikki, vaan myös marxilaisuuden kyky ymmärtää ja selittää muiden ideologisten liikkeiden olemassaolo.

Paremmalla ymmärryksen lisäämisellä anarkismin ja marxismin suhteesta, voimme parhaassa tapauksessa analyyttisesti löytää yhteistyöreittejä ja alueita, sekä lähentää molempien ryhmien tovereita syvemmässä ymmärryksessä toisistamme.

Toisaalta pahimmassa tapauksessa, jos epäonnistumme tai jätämme analysoimatta anarkismia liikkeenä, voimme vaurioittaa liikkeiden välejä entisestään, sekä vieraannuttaa anarkisteja syvemmästä yhteistyöstä ja ymmärryksen hakemisesta marxismin kanssa.

"Repudiation of the Party principle and of Party discipline—that is what the opposition has arrived at. And this is tantamount to completely disarming the proletariat in the interests of the bourgeoisie. It all adds up to that petty-bourgeois diffuseness and instability, that incapacity for sustained effort, unity and organised action, which, if encouraged, must inevitably destroy any proletarian revolutionary movement.” -Lenin, 1920