Taistelu liberalismia ja vieraantumista vastaan


LANKA -verkoston valmiustyöryhmä

09.11.2023.

Elämme uusliberaalissa yhteiskunnassa, joka on ymmärrettävästi jättänyt jälkensä meihin jokaiseen.

Vieraantuminen (Alienaatio) tarkoittaa yksilön etäännystä työvälineistä ja työnsä lopputuloksesta. Liberalismi ylläpitää vieraantumista. Liberalismi, eli porvarin ideologia, on porvariston antama lääke työväelle, jolla se ei vie pois kapitalismin epäinhmillisyyttä vaan oikeuttaa työväelle porvariston olemassaolon ja aseman työväen hyväksikäyttäjänä.

Suurin osa palkkatyöstä jota teemme on sosialisoitua. Työskentelemme yhdessä muiden kanssa, usein isoissa kollektiiveissa. Yhteinen työskentely on tehokkaampaa kuin yksin tehty, individualistinen työ, talouden skaalat takaavat tämän aina kasvavissa määrin!

Kapitalistisesssa yhteiskunnassa meillä ei kuitenkaan ole mahdollisuksia vaikuttaa oman työpaikkame oloihin ja tuotantovälienisiin. (Esim työpaikkademokratian kautta) Tämä on se iso ristiriita kapitalismin keskellä: Sosialisoidut työvälineet yksityisen pääoman käsissä sille yksityistä voittoa tekemässä jolloin kollektiivisen työn tulos muuttuu harvojen tuotoksi.

Vieraantuminen johtaa siihen, että monelle ainut mieleinen tekeminen josta he kokevat itse hyötyvänsä, on epätehokas itsenäinen ahertaminen joka ei tukeudu muihin. Taitojen opettelu, luovuus ja muu itsenäinen toiminta on yhtä lailla työtä, mutta sen potentiaali on aina alempi kuin sosialisoitu työ jossa tukeudutaan muihin ja työskennellään yhdessä.

Kapitalismi pyrkii hallitsemaan meidän kaikkea aikaa jota voisimme sosialisoituun työhön käyttää. Ja pyrkii rakentamaan kuvaa siitä että vaihtoehdot ovat vain joko palkkatyö tai individualistinen työskentely, eikä mitään siltä väliltä. Ei varsinkaan sosialisoitua työtä jonka tuotantovälineet ja työn tuloksen omistamme!

Vieraantuminen pohjimmiltaan yhdistää kaiken sosialisoidun työn palkkatyöhön, kiinnittää ajatuksemme yhteisestä projektista kapitalistisiin tavoitemittareihin ja jatkuvaan meitä rikkovaan produktiivisuuden tavoitteluun.

Individualistinen työ on esimerkki työstä jonka omistat ja joka (yleensä) on sinulle mieluista. Verkostossa tavoitteemme on tuoda sama mieluisuus meidän verkostotyöhön ja lopulta, jos työmme kantaa hedelmää, vallankumouksen kautta kaikkeen työhön. Irrottakaamme siis otteemme kapitalismin meille luomasta liberaalista stressistä, ja työskennelkäämme yhteisten tavotteiden eteen meidän omien sääntöjen ja voimavarojen mukaan!

Taistelemme vieraantumista vastaan parhaiten ylläpitämällä jokaisen verkostolaisen ‘omistajuuden tunnetta’ niin laajemmasta työväenliikkeestä kuin myös tästä verkostosta. Aito ‘omistajuuden tunne’ ei takaudu ‘osallistavalla mainonnalla’, vaan vaatii toiminallisia muutoksia jotka aidosti osallistavat ja ylläpitävät ymmärrystä verkoston toiminnasta ja siihen kuuluvuudesta.

Liberalismin lonkerot ovat juurtuneet syvälle mieliimme. Se näyttäytyy doomerismina, toivottomuutena ja myös väärillä uskoilla ympäröivään maailmaan ja siihen mitä toverimme meistä ajattelevat tai haluavat.

Meidän tulee verkostossa jatkuvasti analysoida liberalismin vaikutuksia. Emme voi ajatella että ihmiset astuvat toimintaan puhtaalta pöydältä, vaan jokaisella on aina oman historiansa takaamia ennakkoluuloja ja oletuksia. Ei riitä että kerrotaan ja kysytään. Meidän tulee pyrkiä siihen että jokainen toveri verkostossamme analysoi ja ymmärtää.