Victor Serge - Year one of the Russian Revolution (1930) -arvostelu
13.09.2024.
Victor Serge avaa “Year one of the Russian Revolution” (1930) teoksessaan mielenkiintoisesti venäjän vallankumouksen ensimmäisen vuoden tapahtumia ja
hahmottaa laajempaa kontekstia missä vallankumous tapahtui.
On usein toistettu että suomen historiaa ei voi ymmärtää ilman venäjän historiaa. Kirjan analyysi tarjoaa tälle myös peilikuvan: Venäjän historiaa ei
voi ymmärtää ilman suomen historiaa. Kuudennen kappaleen osioissa “The Proletariat's Democratic Revolution in Finland” & “The White Terror in Finland”
käsitellään tiiviisti mutta mielenkiintoisesti suomen sisällissodan tapahtumia ja näiden vaikutuksia venäjän vallankumouksen ottamiin askeliin.
Teos yleisesti käsittelee myös vahvasti punaisen terrorin teoriaa venäjällä. Se maalaa selvää kuvaa siitä, miten punainen terrori ei ollut alunperin suunniteltua,
vaan vastareaktio valkoisten terrorille.
Suurimpia kritiikkejäni teokselle on sen ajoittainen vajoaminen liiaksikin “historian suuret miehet” -tyyppiseen kerrontaan. Teoksella on vahva rooli
venäjän vallankumouksen ensimmäisen vuoden aikana tehtyjen päätöksien ja niiden kontekstin valottamisessa, mutta sen perspektiivi voi
helposti jättää lukian siihen kuvaan että venäjän vallankumous olisi ollut muutaman henkilön kokoustelujen aikaansaama - eikä massaliike niin kuin se
todella oli. Sergekin myös joissain osioissa painottaa tätä, mutta samaan aikaan taas muualla usein korostaa sitä miten venäjän vallankumouksen voitto oli
riippuvainen parista vallankumouksellisesta johtajasta!
“Ihmiset tekevät itse historiaansa, mutta he eivät tee sitä mielensä mukaan, he eivät tee sitä omavalintaisissa, vaan välittömästi olemassaolevissa, annetuissa ja perinnöksi jääneissä olosuhteissa. Kaikkien edesmenneiden sukupolvien perinteet painavat vuorenraskaina elävien aivoja. Ja juuri kun ihmiset näyttävät olevan suorittamassa kumousta olosuhteissa ja itsessään, luomassa jotakin sellaista, jota ei vielä koskaan ole ollut olemassa, juuri sellaisina vallankumouksellisen kriisin kausina he manaavat hätääntyneinä palvelukseensa menneisyyden henkiä, lainaavat niiden nimiä, taistelutunnuksia ja pukuja esittääkseen maailmanhistorian uutta näytöstä näissä kunnianarvoisissa vanhoissa valepuvuissa ja tällä lainakielellä.” - (Karl Marx, 1852)
Kuten Marx yllä olevassa lainauksessa kertoo, jokaisella järjestelmällä ja liikkeellä on sankarinsa jotka tuovat inspiraatiota ja sanoja tuleville
vallankumouksellisille sukupolville. Teosta on siis hyvä lukea tämä mielessä. Sergen työ valoittaa paljon vallankumouksen korkeimpien
päätöselinten keskusteluja ja päätöksiä, mutta jättää usein laajemman massan roolin sivuun.
Kuvauksista suurista valkoisten rikoksista ihmisyyttä kohtaan Victor Serge myös ajoittain tiputtelee mukaan vallankumouksen arjen keskustelua ja
huumoria, esimerkkinä seuraava lainaus Leninin ja Trotskyn keskustelusta:
“‘Without serious, experienced military men,’ (Trotsky) told Vladimir Ilyich, ‘we shall never get out of this chaos.’. ‘That seems fair enough. But what if they start to betray us?’. ‘We’ll put a commissar next to each one of them.’. ‘We’ll put two commisars’, cried Lenin, ‘With burly fists. At any rate we are not short of burly Communists!’” - (Victor Serge, 1930)
Laajemminkin Sergen kirjoitustyyli on humoristinen ja hyvin kuvaileva, joka tekee lähes 500 sivuisesta teoksesta kevyehköä luettavaa.
Luin itse Haymarket Booksin vuonna 2015 kustantaman version, jossa oli saatavilla laaja indexi jokaisesta henkilöiden/organisaatioiden maininnasta kirjassa,
joka osittain auttoi selventämään ajoittaista hämmennystäni kun en muistanutkaan mitä organisaatiota esimerkiksi jokin mainittu henkilö edusti.
Kuitenkaan esim Marxist Internet Archiven versiossa samanlaista indexiä ei ole. Mutta koska laaja kirjo nimiä esitetään kirjassa, ja näitä henkilöitä
kuvaillaan tarkemmin usein vain kertaalleen, suositan tulevaa lukiaa pitämään jonkinlaisia muistiinpanoja kirjaa lukiessa mainituista henkilöistä jos lukian
käytössä ei esimerkiksi ole yllä mainittua indexiä.
Nämä muutamat kirjan ongelmat korostuvat etenkin Post-Scriptissä, jossa 30 vuotta teoksessa esitettyjen tapahtumien jälkeen Serge tarjoaa omaa näkemystään
nykyiseen kehitykseen. Laajempi nyanssi katoaa, Stalin yhdistetään suoraan Hitleriin, aletaan puhumaan oikeututuista neuvostoliiton johtajan
pestin “perimisestä” yms yms. Aiempaan hyvin lähde- ja muistiinpanopainotteiseen tekstiin nähden Post-Scripti vajoaa kirjoittajansa omiin mielipiteisiin ja
näkemyksiin, jotka vahvasti heijastavat ajan propagandaa. Tämä on toki ymmärrettävää kirjoittajan asemasta läheisenä neuvostoliiton vasemmisto-opposition ja
Trotskyn tukiana. Huolimatta lukian jo olemassa olevista ajatuksista ajan tilanteesta, en näe että Sergen Post-Script toisi tähän myöhempään ajanjaksoon
lukialle hyödyllistä analyysia ja tämän myöhemmän ajanjakson analyysi on löydettävissä muualta kuin tämän tekstin sivuilta.
Yleisesti suositan jokaisen lukemaan teoksen. Kriittistä silmää on hyvä käyttää yksittäisten henkilöiden roolia korostettaessa, mutta teos yleisesti valottaa venäjän vallankumouksen
ensimmäistä vuoden tilannekuvaa ja tehtyjä pääöksiä erinomaisesti.
Lähteet
Karl Marx. 1852. Louis Bonaparten brumairekuun kahdeksastoista.
Victor Serge. 1930. Year one of the Russian Revolution.